Lauma pienenee

Pian kanilaumani pienenee kolmella. Päätin luopua Ronjasta, Reniasta ja Riosta siitä syystä että tila ei enää riitä koska jouduin erottamaan kolmikon vanhuksista. Eihän siitä mitään tullut, ainaista nahistelua, stressaamista ja mitä kaikkea kivaa viiden kanin ei niin kivasta yhteiselosta syntyykään. Ei enää hermot kestäneet. Joten erotin laumoihin kolme ja kaksi.

Kaksikko, vanhukset Rita ja Rusina, ovat tyytyväisen oloisia kun asustelevat kahdestaan. Näyttää olevan kaikki stressi poissa. Tuleehan Rusinakin tänä vuonna jo 7v enkä halua sille ylimääräistä stressiä. Ritakin tulee ensikuussa 6v.

Yhdessä on hyvä olla vaan ja ottaa aurinkoa <3

 

Kolmikon yhteiselo on rauhoittunut, vähän aika sitten häkissä kävi meluisat kiistat kuka on pomo, Rio juoksi tyttöjen perässä jolloin puupelletit ja kaikki muut häkin tavarat lentelivät siellä täällä. Eipä noita voinut silloin pitää öitä häkissä koska en olisi saanut nukuttua, olivat silloin kylppärissä. Siinä vaiheessa en kärsinyt minä vaan puiset ovenkarmit, niitä kanit sitten tykkäilivät maistella.
Toisin on nyt, osaavat olla jo sovussa, makoilevat vierekkäin ja Reniakaan ei näytä stressaavan enää.

Kolmikon pitäisi tänä viikonloppuna muuttaa yhdessä uuteen kotiin, löysin hyvän kodin jossa näitä ei tarvitse erottaa. En olisi millään raaskinut erottaa varsinkaan Reniaa ja Ronjaa toisistaan, ovat olleet Renian syntymästä lähtien yhdessä, sen huomasin tänään ulkona ollessamme, Renia hakeutui kokoajan äitinsä turviin.

Onhan se surullista luopua tuosta rakkaasta kolmikosta mutta näen parhaakseni antaa ne uuteen kotiin jossa saavat enemmän tilaa ja huomiota. Nuo eivät lähde kuitenkaan toiselle puolelle maapalloa, eli voin mahdollisesti käydä katsomassa kolmikkoa tulevaisuudessa.

Muutamia kuvia tämän päiväisestä ulkoilusta

"Me kuulumme yhteen"

Koskaan ei pitäisi sanoa "Ei koskaan". Sen olen huomannut.

Muistatte varmaan kun jouduin luopumaan suurimmasta osasta kanejani? Ja en ottaisi neljää enempää. Sanoin silloin ettei koskaan enää enempää. Nyt sen näkee taas etten osaa pitää omia lupauksiani itselleni.. Rion ja Ruusan piti mennä samaan kotiin jossa Rio leikattaisiin. Alkuperäiselle ostajalle tuli kuitenkin mutkia matkaan joten ei voikkaan ottaa kaneja, kanit asustelevat torstaihin asti väliaikaispaikassa.
Olen katunut että myin Rion pois ja nyt olisi mahdollisuus ottaa poika takaisin kotiin ja niin päätin että se saa tulla takaisin ja täältä se ei lähde.

Tunteen on niin vahvat, itkettää kaduttaa ja samalla oon onnellinen että saan pojan takaisin <3

Kylmä ilman sua

Laumamme pieneni yhdellä perjantaina. Pieni rakas hamsterini lopetettiin tasan kaksivuotiaana.
s28.9.2010-k28.9.2012

Huomasin Viltsun kunnossa rajun muutoksen, se normaali pyöräys oli kaikonnut, oli laihtunut, normaalipainoisena painoi n.170g, nyt painoi pahimmillaan vain 134g.. Noin pienelle eläimelle se on paljon. Haisi tosi vahvalle pissalle, putsasin lämpimällä vedelle sen masusta kuivuneen pissan. Silmät olivat herätessään ummessa, varsinkin vasen silmä. Autoin lämpimällä  vedellä. Se ajatus hiipi mieleeni.. Se päivä jolloin käyn lopetuttamaan pienen..
Perjantai on pahin... Oli torstai ja aina hamsterini ovat kuolleet perjantaina (ellen väärin muista jotakuta).
Päätin että ennen lauantaita.. Ei tarvitsisi sitten stressata että selviäisikö se viikonlopun yli ja turhaan alkaa toista kiusaamaan, turhaa stressaamista ja riskin ottoa. Sain yhden hamsterikasvattajan kiinni jolla olisi hiilaripönttö. Sovittiin tapaaminen samalle päivälle.
Silloin itkin ja tulin itkemään monta kertaa. Olihan tuo ollut mulla jo kauemmin kuin edelliset hamsterit, ja sain tuon 18vuotis lahjaksi.
Lähdettiin isäni kanssa viemään sitä lopetettavaksi, se automatka, radiossa alkoi jossain vaiheessa soimaan Kaija Koon "Niin kaunis on hiljaisuus"... Päästiin perille, hyvästelin sen rapussa, pimpotin ovikelloa, annoin Viltsun kasvattajalle. Odotin eteisessä. Pian hän tulee sanomaan ettei Viltsua tarvitsisi lopettaa, pojalla oli liian pitkät hampaat, poitsu jäi kuitenkin kasvattajalle tarkkailuun. Jos kaikki menisi hyvin, saisin pienen takaisin kotiin. Mutta niin ei tapahtunut... Sain töissä kasvattajalta viestin että Viltsu on lopettanut kuolaamisen, MUTTA sillä on märkähäntä.. Jonka kuolleisuus on 99%.. Antibiootit olisivat ehkä voineet auttaa mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että ne eivät tehoaisikaan, olihan Viltsu jo 2v, turhaa stressiä mulle että hamsterille. Niimpä päätin että poika lopetetaan... Pääsi kärsimyksistään jo samana päivänä.. Nyt sillä ei ole kipuja, pääsi paremmille hamstrausmaille <3Lepää rauhassa rakas <3

27.9.2012

27.9.2012

25.9.2012

Pöö

Se on selvää että noi kolme ovat nössöjä, eivät uskalla häkistä ulos vaikka se olisi monta tuntia auki.. Ainut joka liikkuu häkin ulkopuolella, on Renia. Rudo seuraa Reniaa, vahtii vieressä. Renia ei ole Rudosta moksiskaan, menee Rudon pedille Rudon viekkuun, tutkii tarkasti mikä otus se on. Itsesuojeluvaisto nollassa? :D Nostin Rusinan ja Ronjan ulos tuolta häkistä, mitä ne tekevätkään? Rusina sutii ja Ronja ei uskalla liikkua, Renia taas mennä viilettää tuolla lattialla, mitään pelkoakaan liukkaasta laminaatista.

Pitäisi alkaa vähentää kauran antamista, nimittäin Ronja alkaa olemaan tuhdissa kunnossa. En tiedä huijaako Ronjan asennot mutta joskus näen leukapussin alun? Hyi ei ikinä! Ritalla väliä kun sillä on jo leukapussi, alusta alkaen ollut, Rita painaa n.1400g, vähän päälle.Ronja miltei 1700g, saman mitä Rio, Rusina on toisiksi kevyin, jotain 1300g, Renia pikkuisin, 1156g.

Hitsit, odotan sitä viikonloppua jolloin lähdetään mökille, haluaisin että karvakorvat pääsisivät nauttimaan vapaudesta, isossa aitauksessa, ei tarvitsisi pitää inhoja valjaita päällä. Saisivat syödä masunsa täyteen tuoretta. Ties vaikka lähiviikkoina lähdettäs.

Tänään sattui pieni haaveri, olin siivoamassa kanien häkkiä, laitoin kanit siksi aikaa vessaan. Kävin välillä katomassa mitä puuhaavat, kerran kun aukaisin oven niin pelästyin, lattialla oli verisiä jälkiä, seinässä ja ovessa, kelasin jo että olivat tapelleet ja jollain oli pahakin reikä jossain. Selvisi että Ritalta kynsi katkennut, jäänyt nähtävästi johonkin kiinni jolloin riuhtaissut itsensä vapaaksi. Verenvuoto loppui melkeimpä itsekseen. Pitää vaan katsoa ettei pääse tulehtumaan.

Plaaahh... Josko alkais muistaa päivittää..

Sain kämpän ja olen asunut tässä kohta jo kolme viikkoa, ajatuksena oli laittaa kaneille kulmakerroshäkki mutta ei se mahdu tänne, joten asustelevat 140cm tahdashäkissä. Illalla saavat juosta irti, tämä on siis sitä että Renia pomppii milloin missäkin mutta nuo kolme muuta eivät jaksa tulla häkistä kovin useasti ulos. Rusinaa harvoin näkee häkin ulkopuolella, Ronja tulee myös yhtä harvoin, Rita käy silloin tällöin.
Ensinnäkin, omistan siis enää neljä kania, pienensin lauman kokoa, nyt on passeli määrä, enempää ei kerralla enää tule.
Renia alkaa muistuttamaan isäänsä, värinsä ja karvansa ansiosta, nyt vasta pikkuhiljaa alkanut vaaleta, selkä edelleen laikukas mutta kyllä se siitä, en ole punninnut vähään aikaan mutta veikkaisin vähän päälle kiloa, pitäisi jostain kaivaa vaaka että saisi tarkan painon. Josko siitä tulisi isänsä kokoinen :) Utelias ainakin on, vapaana ollessaan menee tutkimaan koiraani Rudoa, Rudo menee Renian perässä ja vahtii sen touhuja.
En olisi uskonut että saisin Ritaa enää tulemaan Ronjan kanssa toimeen, jouduin silloin joskus erottamaan kaksikon koska Rita kiusasi aina Ronjaa. Nyt on paljon asiat muuttuneet, Rita kaipaa Ronjan huomiota, köllähtää tämän viereen, makoilevat vieretysten, putsaavat toisiaan <3 Reniakaan ei enää pelkää tuota mörrimöykkyä, Rusinaa ei edes kiinnosta jos joku sille uhittelee. Lempeä papparainen.
Karvaa pöllyää, otin Ronjan eilen syliin, ei kauaakaan ollut kun huomasin mustat housuni olevan täynnä valkoisia karvoja, en olekkaan tajunnut että tuo noin paljon pudottaa o.O" MISSÄ FURMI kun sitä nyt tarvittaisiin.. Josko se joskus löytyisi.

Ps. Katsotaan jos sitä alkas muistaa päivitellä useammin :-)

Elämän muutoksia

Mikään ei ole pysyvää vaikka sitä kuinka haluaisi. Elämä muuttuu alituiseen, yllättäviä elämänkäänteitä tulee ja menee.

En ole pitkään aikaan päivitellyt blogia, eipä enää pahemmin kiinnostanut, jäi taka-alalle. Kaikkea on tapahtunut. Koitan kertoa sen mitä jaksan.

Rytmin vauvoista kirjoitin edellisessä julkaisussa. Rytmin vauvoja ei ole ollut enää pitkään aikaan, kävikin niin että poikasia alkoi vain kuolla, en tajunnut että mihin niitä voisi kuolla. Viisi niistä kuolivat kourisellen, olivat hyvin laihoja... Kaksi niistä sitten oli vielä elossa mutta päätin että nekin saavat lähteä, sain niille heti samana päivänä lopettajan... Surullistahan se oli mutta en voinut muuta, olisivat varmasti nekin kuolleet samalla tavalla. Kaksi niistä lähetin Eviraan siltä varalta että ei olisi mitään tarttuvaa, Rytmi oli hetken aikaa muista erossa. Mutta ei hällä vaikuttanut olevan mitään niin siirsin takaisin laumaan.
Evirasta tuli sitten vastaus, mitään tarttuvaa ei ollut, kaikki olivat kuoleet nälkään, en ymmärrä... Vaikutti kokoajan siltä että ne saisivat ruokaa... Kolmiviikkoisiksi kerkesivät elää, eivätkä olleet kasvaneet yhtään viikon ikäisistä, olivat jo syntyessään puolet pienempiä mitä Ronjan vauvat olivat. Veikkaan kuitenkin että nääntyminen ei ollut ainoa syy. Voi olla että se pakastaminen ja jääkaapissa pitäminen viikonlopun yli, vaikutti siihen mitä he saivat selville, nimittäin siinä lapussa luki että pakastaminen ja jääkaapissa pitäminen oli saanut jo vaurioita aikaan. Mutta parempi näin, ei tarvitse enää stressata niiden pienten puolesta.


Menetin sinä viikolla yhteensä yhdeksän rakasta eläintä, 7poikasta, hamsteri Tora ja tätini japsin... Se viikko oli pahin ikinä. En koskaan halua kokea sitä uudestaan.

Omakin elämäni heitti kuperkeikkaa. Muutan yksiöön joten joudun pienentämään kanimäärää, mietin ensin että kotiin jäisi Rita, Rommi, Rusina, Renia ja Ronja, mutta tulin siihen päätökseen että myös Rita ja Rommi saisi lähteä. Rommin luonne olisi varmasti ollut esteenä myymiselle joten olin jo sillä kannalla että parempi lopettaa tuo hullu kani. Taisi kuitenkin olla onnea tässä asiassa, nimittäin pelastava enkeli, Anni, ottaa Rommin hoiviinsa :) Koittaa saada pojasta kivan pupusen :) Joten Rita jääkin itselleni, kotiin jää siis neljä kania.

Rio lähtee Ruusa tyttärensä kanssa samaan kotiin jossain välissä. Rytmilla ja Monicalla ei ole vielä varmaa kotia mutta toivottavasti sellainen pian löytyisi.

Elämä on ylläreitä täynnä

Otsikkokin kertoo jo paljon. Ylläreitä tähän elämään mahtuu ja niitä kokee silloinkin kun ei olisi niiden aika.

Rytmi alkoi tänään ja eilen tekemään pesää, ajattelin sen olevan vain valeraskautta. Nohh... Heinää kanniskeli, pyyhkeen repi noiden yhteiseen vessalaatikkoon. Kyllä mulla oli pieni kutina että josko toi oliski sittenki paksuna mutta kun nisistä ei tullut maitoa tai masussa mitään tuntunut, annoin asian olla.

Vahingot ovat saaneet alkunsa varmasti kuukautta ennen, Ruutilla oli tapana 150cm korkeuksissa heittää häkin kalteriosa lattialle, siellä se monena päivänä vain istui ja nökötti, korkeuksissa. Rytmi on kova tyttö hyppimään. Häkkien vieressä oli kaksi muovilaatikkoa jossa alimmassa on kanien puupelletit, ylemmässä heinää. Rytmi hyppi usein näiden laatikoiden päälle vaikka aika korkealla ovatkin. Ainoa tapa saada vahingot aikaan, on se että Rytmi on vieraillut vapaana ollessa Ruutin häkissä, sen jälkeen hypännyt alas. Ainoa mahdollisuus. Rion muksuja nämä eivät varmasti ole koska Rio ei ole päässyt Rytmin luokse lähiaikoina. Ainoa mahdollisuus on Ruuti, Rytmin oma veli. Ei tullut silloin mieleenkään että Rytmi olisi päässyt sinne hyppäämään, toisin kävi. Onneksi kaikki näyttäs olevan ookoosti, poikaset elossa, emo ei näyttänyt stressaantuneen.


Huomasin vauvat kun tulin Rinjan kanssa pihalta, laitoin Rinjan häkkiin ja kurkotin ottamaan toista poikasta. Noh, katseeni osui noiden vessalaatikkoon joka oli täynnä karvaa... Liikettä siellä sitten näkyikin, siellä ne olivat, seitsemän pientä vauvaa. Poikaset ovat syntyneet tänään jossain vaiheessa. Rytmi on joutunut synnyttää 8 muun kanin pomppiessa ympärillä, Ronjan, Rusinan, Monican ja Ronjan viisi jo 2kk vanhojen vauvojen.

Ei olis voinu niinku huonompaan aikaan tulla, nyt ei oltas kaivattu yhtään enempää kaneja. Mutta asialle ei voi enää mitään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pian näkee jääkö kaikki henkiin, hoitaako Rytmi lapsiaan, sen näkee sitten aikanaan.

Sukupuolet eivät ole selvillä, vielä. Niistä tulee tieto myöhemmin.

Siirrettiin poikaset ja emä toiseen häkkiin, saavat siellä rauhoittua ja Rytmi pääsee rentoutumaan.

Jos jotakuta kiinnostaa niin numeroni on 0451345544 ja mieluiten soitot neljän jälkeen, tekstata saa vapaasti. S-postini on marjamamma@hotmail.com.