Ensimmäinen postaus

Hmm... Varmasti mielenkiintoinen tämä mun ensimmäinen blogikirjoitukseni.. Mutta siis.

Alkuvuosi mennyt niin ja näin.
Jouduin lauman jossa oli Rommi, Rusina, Ronja, Rita ja Monica, jakamaan kahdeksi laumaksi kun Ronja joutui kokoajan kiusaamisen kohteeksi. Rita aina on ollut tuollainen pässi joka sortaa heikompia, alistuvampia. Ainoastaan Rommin kanssa on tullut parhaiten toimeen juuri sen takia kun ovat luonteeltaan niin samanlaisia, tai no miten sen nyt sanoisi... Rommi nyt on tuollainen häkinvartija joka ei anna hevillä kiinni ilman vastarintaa. Rita ei onneksi tee näin mutta muuten ovat kuin kaksi marjaa, paita ja peppu.
Rusina asuu nykyään Rytmin ja Monican kanssa koska Ronjaa ei voi yhdestä syystä pitää moneen kuukauteen samassa, kuulette sitten myöhemmin miksi, ellette jo arvaa x)

Rusina tulee nykyään taas toimeen jokaisen kanssa, Ritan kanssa elellessään alkoi hyökkiä uusien tulokkaiden päälle. Seura tekee kaltaisekseen? Näin sen täytyy olla. Monica asuu meillä vain väliaikaisesti, muuttaa yhdelle kaverille kesäkuussa.  

Ainoat jotka eivät asu kenenkään kanssa ovat nuo kaksi miestä:
 Ruuti on kunnon kusiruikku, sen huomaa seinistä :) Lattiastakin kyllä löytää läikkiä, miehet... Poika on jo alkanut kesyyntymäänkin. Se pieni säikky, reppana vauva joka heti meni peloissaan nurkkaan, on mennyttä aikaa. Tuleehan tuo aina olemaan hieman säikympi jos vertaa Rusinaan. Ruuti uskaltaa jo kädestä ottaa ruokaa, häkissäkään ei mene heti matalaksi. Pikku hiljaa.

Rio, joka onneksi on hieman siistimpi kani kuin tuo Ruuti :D
Riosta löytyy koiramaisia piirteitä. Monet ovatkin ulkona luulleet sitä pieneksi koiraksi, no en kyllä ihmettelekkään.
Yhtenä päivänä kun olin Rion kanssa tuolla metsätiellä ulkoilemassa, sain kyllä naureskella yksikseni tuon pienen *koiran* käytökselle x) Yksi mies alkoi siinä kyselemään että onko mulla ongelmia mun koiran kanssa? Juu koirapa toki :D Sanoin että kyllä tää ihan kani on.
Tämä mies sitten siitä lähti kunhan sai höpöteltyä siinä niitä näitä.
Päästin Rion hihnan käsistäni että se saisi juoksennella vapaasti. Vastaan tuli nainen pienen poikansa kanssa, Rio meni koiramaisesti heidän luokseen pitkän matkan päästä. Oli siinä hymyilemistä kun taas tuota hupsua luultiin koiraksi :D Eläinkauppa taisi myydä mulle toisen lajin elukan.
Vauva siinä pyöri heidän ympärillään, palaten välillä mun luokse ja taas heidän. Siinä juteltiin sitä sun tätä. Nämä sitten lähtivät siitä.
Puhuin kaverin kanssa puhelimessa ja keskittyminen herpaantui siinä, säikähdin kamalasti. Sehän juoksee jo pitkällä, ainakin kymmenen metrin päässä musta! Perään vaan sitten.  Rio´a vastaan tulee nainen joka alkaa hymyilla leveästi nähdessään pitkäkorvan tulevan hänen luokseen. Siinä taas vaihdetaan parit sanat, nainen jatkaa matkaa.

On tuo niin rakastettava hupsu! Sitä mielellään kantaa mukanaan töihin. Koko työmatkan poika makaa sylissäni paikallaan, piilottamalla päänsä kainalooni ja välillä nostaen päätään tutkiakseen missä liikutaan.