Viisikko

Niin se aika vierähtää. Muksut kasvaa hurjaa vauhtia. Juurihan nuo olivat karvattomia rottia jotka eivät muuta tehneet kun nukkuivat paikallaan, mitään tekemättä.

Ronjaa ei paljoa näytä haittaavan vaikka poikaset *katoavat* pesästä silloin tällöin, kuvausta varten.
Noita ei ole helppo kuvata, vaikka toisin luulisi. Myllertävät etten pysy perässä, koita nyt sitte katsoa viiden vauvat perään etteivät ne putoa *studiosta* lattialle ja samalla koittaa olla pudottamatta kameraa käsistä. Yhden hamsterin kuvaaminenkin on helpompaa.

Silmät alkavat jo aueta, tai no, muutamalla ne ovatkin jo avautuneet. Muillakin aukeaa parin päivän sisällä. Onhan noilla ikää jo 10vrk.

Viisikko 1vko 3vrk

Tummat lapsoset 1vko 3rk. Poitsu keskellä.

Vaaleat lapsoset 1vko 3vrk

5vrk

 

Hitsit, noi kasvaa nopeaa vauhtia. Viisi päivää sitten nuo olivat karvattomia rottia, nyt niillä on silkkinen lyhyt karva.
Pesässä nuo eivät jaksa kauaakaan kykkiä, tuo koppi kun on avoin tuosta edestä, saa muksuja olla laittamassa takaisin lämpimään useasti päivässä. Stressaan noiden menemisistä. Tässähän tulee hulluksi! Noh, pian nuo ovatkin jo viikon, niin se aika menee. Ronjakin on hieman pulskistunut... Hmm...Tuo meinaa painaa miltei 1900g. Kyllä ne ylimääräiset karisee kunhan muksutkin kasvavat.

Naaras (näitä on kaksi samanväristä, en tunnista toisistaan, vielä), 5vrk

Naaras (näitä on kaksi samanväristä, en tunnista toisistaan, vielä), 5vrk

Naaras (jää kotiin) 5vrk

                            












 

Naaras. 5vrk

 

Uros. 5vrk

 

                                   

Vauvat pienet

Huomasin poikasten olevan hieman laihahkoja, siitä myös petsiessä huomautettiin. Kyselin neuvoja että mitä tehdä tässä asiassa. Tein neuvojen mukaan eli emo selälleen syliin ja vauvoja nisille. Vierähti siinä tunti ainakin. Kova oli meno pienillä, kahden vuorokauden ikäisillä nakeilla. Eivät millään malttaneet imeä yhtä nisää vaan piti parin sekunnin välein kokeilla toista, kunnes tuli uni ja pääsivät takaisin pesään, vatsat täynnä. Tätä jatketaan kämppiksen kanssa niin kauan kuin tarvis. Eihän noita voi oman onnensa nojaan jättää. Reppanat.

Värejä noista hieman jo näkee, tai no miten ja miten. Ainakin kaksi on vaaleaa, veikkausten mukaan luonnonsiamsoopeleita. Kolme ovat sitten tummempia, muuta siamsoopelia kuitenkin.Vaaleat ovat hieman pulskempia kuin tummat.

Vaalea (ennen tukiruokintaa)

Tummempi (ennen tukiruokintaa)

Ja ilo alkoi, muttei riitä pelkät onnen kyyneleet

On tapahtunut montakin asiaa. En vain ole jaksanut päivitellä.

 Noh, se asia mikä mun piti päivittää jo pari päivää sitten, on se että Ronja vihdoin synnytti. Sitä olin odottanut jo pitkään. Pesästä löytyi kuusi pientä nakkia! Ronja antoi hyvin tarkistaa vauvat. Ja ei ole hämillään vieläkään.  Lössähti mukavempaan asentoon kun huomasi ettei mulla ole pahoja mielessä, rauhassa noita saa katsella, Ronja saa tietenkin herkkua sen jälkeen.

Viimeyö meni huonosti nukkuen, taisi tuo stressi Ronjan vauvoista olla osasyy. Aamulla menin sitten katsomaan vauvat läpi. Löysin vain viisi liikkuvaa, hyvävointisen näköistä vauvaa. Yksi oli liikkumatta, tiesin sen olevan kuollut... Kyllähän siinä lopulta itku tuli vaikka yritin kovasti sitä pidätellä, enhän mä ole tuntenut noita kauaakaan mutta silti tulee tunteet pintaan. Ei siinä muu auttanut kun ottaa se vauva sieltä pois ja pistää pakkaseen, saa pieni lepopaikan mökkimme pihalla olevan katajan alta minne on haudattu hamsterit, yksi hamsteri odottaa vieläkin hautaamista. Tarkistin vaavat vielä tässä illalla, kaikki näyttäisi olevan kunnossa, pulskia, vilkkaita lapsosia. Odottelen kovasti minkä näköisiä niistä tulee :)

  Toinen ylläri on meille tuleva uusi koiranpentu :) Kämppikseni jo sen omaan blogiin pistikin.
Löysin netistä ilmoituksen missä oli tiedot näistä pennuista. Olen jo tässä pitkän aikaa miettinyt oman koiran hankkimista, joten tartuin luuriin. Puhelimessa sitten sovittiin tapaaminen. Pornaisiin mentiin kämppiksen kanssa. Perillä oltiin ja pennut päästettiin vapaiksi. Ai että ne oli suloisia! Kaksi vapaata poikaa, muut olivat narttuja, narttuahan me ei voida ottaa. Toinen uroksista oli paljon sopivampi meille, se varattiin. Kunnon painimatsit siellä oli meneillään, pennuilla siis :) Lopulta uni tuli ja hiljaisuus laskeutui.

Pentu haetaan kotiin 2.3.

YlläriPyllärit

Pian se tapahtuu! Osaan olla hysteerinen kun on tällaisesta asiasta kyse. On ollut stressiä että sujuuko kaikki hyvin vai meneekö ihan pyllylleen.

 Elikkäs, Ronjan LA on lauantaina. Hienon pesän on tyttö tehnyt, kunnon määrä heinää ja karvoja.
Isänä on tietysti, Rio! Kukas muukaan.

Poikue tulee oleen japsipainoitteinen jos kaveri laski jutut oikein. Myös ruskeasiamsoopelia saattaa tulla.

Masussa tuntui potkuja <3 Aww! Voiko sulosempaa ollakkaan.


Saas nähdä montako sieltä pullahtaa. Sen näkee sitten.

 Lisää perheenlisäystä on tulossa, sen kuulette sitten myöhemmin ;) YlläriPylläri!

Uusi postaus

Olis jo ensviikonloppu.. Odottaminen on pyllystä. En ole niitä ihmisiä jotka osaa odottaa käsrivällisenä jonkin asian odottamista. Kaikkimulleheti! Mutta se kyllä on totta että odotus palkitaan.  Tässä tapauksessa tosin ei auta muuta kuin odottaa, asiaa ei voi nopeuttaakkaan.

Oon nyt saanut tuon mun huoneen kuntoon, tai siis eihän se vielä ole ihan valmis, mutta siis kanien juoksutus on nyt taas mahdollista tuolla. Yksi ainut johto joka siellä on, on suojattu kanien hampailta. Ronjan häkki sänkyni rungon päällä, Ruutin häkki joutuu oleen Ronjan häkin päällä sillon kun Rio tai sitten kauhukaksikko, Rommi ja Rita ovat juoksutus vuorossa. Muuten tulee taas sama että Ruutin huuli on auki, se on jo kerran tapahtunut. Ei tuota Rion vapaana olemista voisi miksikään sanoa, pyörii vain kolmikon häkin vieressä häntä hienosti pystyssä, kurnuttaen saadakseen muut pauloihinsa. Ei onnistu :D Rusina pitää huolen ettei muut miehet vie sen naisia.
Eihän tuosta näytä tulevan mitään, Rio täytyy laittaa toiseen huoneeseen rälläämään itsekseen. Harmi kun sille ei voi kaveria hankkia, en aijo sitä pitkään aikaan leikkuuttaakkaan, mutta ei leikattu naaraskaan olisi tässä tapauksessa yhtään hyvä asia. Ei se jätä pehmopupuaankaan rauhaan, aina se sitä jaksaa rynkyttää.

Olen tässä alkanut ihmetellä, Rusina juo hyvin paljon, joskus ihan monta minuuttia putkeen. Sitten taas jatkuu. Nuo saavat kyllä taistella että kuka juo silloin ja kuka tällöin.

Ulkoilut ovat jääneet vähemmäklle pakkasien takia. Rommia ei ole aikomustakaan heittää -15 asteen pakkaseen koska ei muistaakseni koskaan ole ollut sellaisilla pakkasilla ulkona. Reppana jäätyisi kalapuikoksi. Samoin on muiden kanien kanssa. Ainut jota uskallan viedä ulos, on Rio, pitkän karvansa takia se pärjää siellä muita paremmin, sen takia Rio roikkuukin mun mukana töissä.

Pitäisi hankkia jostain hyllykkö terraarioille. Nuo terran päällä olevat saavat jäädä noin, mahdollisesti, Toran duna (väliaikainen), on sängyn päällä, vielä. Hieman huonohko paikka.

Hamsteripäivitys

 Tuossa kuvatessa hamstereita pitkästä aikaa, huomasin miten Torakin näyttää jo niin raihnaiselta vanhukselta. Juurihan se oli pieni pallo. Hamsterit vanhenevat liian äkkiä. Juuri kun sen on poikasena saanut, pian se on jo vanha. 1v 6kk.

Toran meno ei silti ole hidastunut, mahdoton kuvata. Montakohan kuvaa mahtanee joka kerralla mennä roskakoriin. Toran suurta herkkua ovat jauhomadot. Tuossa kynsienleikkuun aikana tuhjensi muutaman puolikkaan, että myös ehjän jauhomadon poskipusseistaan. Tapa mikä tapa.

Mitä Viltsuun tulee, sama vanha nököttäjä, koirista stressaaja. Noista kolmesta helpoin kuvattava. Ränsysen näkönen äijä tämäkin. Ollut mulla nyt 1v 2kk.










Tenho on vielä nuori mies, vasta 5kk. Vauhtia riittää ja painoa tulee kokoajan lisää. Vaaka oli  kateissa, olisin halunnut katsoa paljonko tuolla on nyt sitä painoa. Viltsu on sitä kuitenkin vielä isompi ja läskimpi, siinä se ei sitä ainakaan voita. 

Otsikot on pyllystä.

Työpäivä takana. Huhheijaa. Rio oli jälleen mukana töissä, mukava saada *seuraa* kävelymatkoille. Saa tuo myös itse siinä raitista ilmaa ja liikuntaa.
Kyllä ihmisillä on ihmettelemistä kun joku kantaa pitkäkorvaa mukana, aina saa kääntyneitä katseita osakseen, se on  ärsyttävää. Monet ohi kulkiessaan "Kato sil oli kani kainalossa". Kovin uuttako se muka on?  Eihän sitä usein näe mutta luulisi sen olevan normaalia jos joku haluaa ulkoiluttaa elukoitaan, oli se sitten koira taikka rukoilijasirkka.

Poikaa ei pahemmin palella, sen takia sitä onkin pakkasilla helppo mukana pitää. Nuo muut jäätyisivät samantien jo -10 pakkasessa.  Takille ei varmasti ole käyttöä, omaa pidemmän turkin joka suojaa.
Rion silmät ovat taas hieman tulehtuneen oloiset, pakkasesta se ei johdu, karvat ne taas silmiä hiertää. Pitänee napsia silmien ympäriltä karvoja pois.

Hieman syyllinen olo kun en ole noille pitänyt seuraa vähään aikaan. Vapaana pito jäänyt jotenkin vähemmälle kun tuolla huoneessa on tällä hetkellä sellaista mitä ei ole *saanut* sieltä pois lojumasta.
Ja sekin vaikeuttaa kun ei noita tuolla voi pitää irti  ainakaan pariin kuukauteen, Ronjan takia. Se ei nyt saa stressata yhtään. Minimoin haitat. Täytynee hankkia jokin muu paikka missä pitää noita irti. Parveke on liian kylmä nyt vaikka onkin lasitettu. Ainoastaan Rio siellä jonkin aikaa pärjää jäätymättä pystyyn.

Hypyytin pupusia pitkästä aikaa, sisällä tosin, en odottanutkaan mitään innokkaita hyppyjä. Lahnat. Ulkona nuo hyppii paremmin. Sisällä ei mitään mahiksia, ei taideta osallistua enää sisäkisoihin, viime kerta riitti. Olihan se Rusinan, Rommin ja Ronjan eka kerta mutta noista ei ole sisällä hyppijöiksi. Tai no mistäs sitä tietää.
Odotan innolla mökkireissuja jolloin pääsee kunnolla treenaamaan.
Rusina on jo *eläkkeellä* koska ei poikaa jaksa enää kiinnostaa mikään esteiden yli hyppääminen, helppoa mennään mutta ei sen korkeempaa. Ritakin tulee jo pian viisi, Monica myös. Nuoremmat saa nyt kuntoilla niidenkin edestä.

Tällaista tällä kertaa.

Ensimmäinen postaus

Hmm... Varmasti mielenkiintoinen tämä mun ensimmäinen blogikirjoitukseni.. Mutta siis.

Alkuvuosi mennyt niin ja näin.
Jouduin lauman jossa oli Rommi, Rusina, Ronja, Rita ja Monica, jakamaan kahdeksi laumaksi kun Ronja joutui kokoajan kiusaamisen kohteeksi. Rita aina on ollut tuollainen pässi joka sortaa heikompia, alistuvampia. Ainoastaan Rommin kanssa on tullut parhaiten toimeen juuri sen takia kun ovat luonteeltaan niin samanlaisia, tai no miten sen nyt sanoisi... Rommi nyt on tuollainen häkinvartija joka ei anna hevillä kiinni ilman vastarintaa. Rita ei onneksi tee näin mutta muuten ovat kuin kaksi marjaa, paita ja peppu.
Rusina asuu nykyään Rytmin ja Monican kanssa koska Ronjaa ei voi yhdestä syystä pitää moneen kuukauteen samassa, kuulette sitten myöhemmin miksi, ellette jo arvaa x)

Rusina tulee nykyään taas toimeen jokaisen kanssa, Ritan kanssa elellessään alkoi hyökkiä uusien tulokkaiden päälle. Seura tekee kaltaisekseen? Näin sen täytyy olla. Monica asuu meillä vain väliaikaisesti, muuttaa yhdelle kaverille kesäkuussa.  

Ainoat jotka eivät asu kenenkään kanssa ovat nuo kaksi miestä:
 Ruuti on kunnon kusiruikku, sen huomaa seinistä :) Lattiastakin kyllä löytää läikkiä, miehet... Poika on jo alkanut kesyyntymäänkin. Se pieni säikky, reppana vauva joka heti meni peloissaan nurkkaan, on mennyttä aikaa. Tuleehan tuo aina olemaan hieman säikympi jos vertaa Rusinaan. Ruuti uskaltaa jo kädestä ottaa ruokaa, häkissäkään ei mene heti matalaksi. Pikku hiljaa.

Rio, joka onneksi on hieman siistimpi kani kuin tuo Ruuti :D
Riosta löytyy koiramaisia piirteitä. Monet ovatkin ulkona luulleet sitä pieneksi koiraksi, no en kyllä ihmettelekkään.
Yhtenä päivänä kun olin Rion kanssa tuolla metsätiellä ulkoilemassa, sain kyllä naureskella yksikseni tuon pienen *koiran* käytökselle x) Yksi mies alkoi siinä kyselemään että onko mulla ongelmia mun koiran kanssa? Juu koirapa toki :D Sanoin että kyllä tää ihan kani on.
Tämä mies sitten siitä lähti kunhan sai höpöteltyä siinä niitä näitä.
Päästin Rion hihnan käsistäni että se saisi juoksennella vapaasti. Vastaan tuli nainen pienen poikansa kanssa, Rio meni koiramaisesti heidän luokseen pitkän matkan päästä. Oli siinä hymyilemistä kun taas tuota hupsua luultiin koiraksi :D Eläinkauppa taisi myydä mulle toisen lajin elukan.
Vauva siinä pyöri heidän ympärillään, palaten välillä mun luokse ja taas heidän. Siinä juteltiin sitä sun tätä. Nämä sitten lähtivät siitä.
Puhuin kaverin kanssa puhelimessa ja keskittyminen herpaantui siinä, säikähdin kamalasti. Sehän juoksee jo pitkällä, ainakin kymmenen metrin päässä musta! Perään vaan sitten.  Rio´a vastaan tulee nainen joka alkaa hymyilla leveästi nähdessään pitkäkorvan tulevan hänen luokseen. Siinä taas vaihdetaan parit sanat, nainen jatkaa matkaa.

On tuo niin rakastettava hupsu! Sitä mielellään kantaa mukanaan töihin. Koko työmatkan poika makaa sylissäni paikallaan, piilottamalla päänsä kainalooni ja välillä nostaen päätään tutkiakseen missä liikutaan.