"Me kuulumme yhteen"

Koskaan ei pitäisi sanoa "Ei koskaan". Sen olen huomannut.

Muistatte varmaan kun jouduin luopumaan suurimmasta osasta kanejani? Ja en ottaisi neljää enempää. Sanoin silloin ettei koskaan enää enempää. Nyt sen näkee taas etten osaa pitää omia lupauksiani itselleni.. Rion ja Ruusan piti mennä samaan kotiin jossa Rio leikattaisiin. Alkuperäiselle ostajalle tuli kuitenkin mutkia matkaan joten ei voikkaan ottaa kaneja, kanit asustelevat torstaihin asti väliaikaispaikassa.
Olen katunut että myin Rion pois ja nyt olisi mahdollisuus ottaa poika takaisin kotiin ja niin päätin että se saa tulla takaisin ja täältä se ei lähde.

Tunteen on niin vahvat, itkettää kaduttaa ja samalla oon onnellinen että saan pojan takaisin <3

Kylmä ilman sua

Laumamme pieneni yhdellä perjantaina. Pieni rakas hamsterini lopetettiin tasan kaksivuotiaana.
s28.9.2010-k28.9.2012

Huomasin Viltsun kunnossa rajun muutoksen, se normaali pyöräys oli kaikonnut, oli laihtunut, normaalipainoisena painoi n.170g, nyt painoi pahimmillaan vain 134g.. Noin pienelle eläimelle se on paljon. Haisi tosi vahvalle pissalle, putsasin lämpimällä vedelle sen masusta kuivuneen pissan. Silmät olivat herätessään ummessa, varsinkin vasen silmä. Autoin lämpimällä  vedellä. Se ajatus hiipi mieleeni.. Se päivä jolloin käyn lopetuttamaan pienen..
Perjantai on pahin... Oli torstai ja aina hamsterini ovat kuolleet perjantaina (ellen väärin muista jotakuta).
Päätin että ennen lauantaita.. Ei tarvitsisi sitten stressata että selviäisikö se viikonlopun yli ja turhaan alkaa toista kiusaamaan, turhaa stressaamista ja riskin ottoa. Sain yhden hamsterikasvattajan kiinni jolla olisi hiilaripönttö. Sovittiin tapaaminen samalle päivälle.
Silloin itkin ja tulin itkemään monta kertaa. Olihan tuo ollut mulla jo kauemmin kuin edelliset hamsterit, ja sain tuon 18vuotis lahjaksi.
Lähdettiin isäni kanssa viemään sitä lopetettavaksi, se automatka, radiossa alkoi jossain vaiheessa soimaan Kaija Koon "Niin kaunis on hiljaisuus"... Päästiin perille, hyvästelin sen rapussa, pimpotin ovikelloa, annoin Viltsun kasvattajalle. Odotin eteisessä. Pian hän tulee sanomaan ettei Viltsua tarvitsisi lopettaa, pojalla oli liian pitkät hampaat, poitsu jäi kuitenkin kasvattajalle tarkkailuun. Jos kaikki menisi hyvin, saisin pienen takaisin kotiin. Mutta niin ei tapahtunut... Sain töissä kasvattajalta viestin että Viltsu on lopettanut kuolaamisen, MUTTA sillä on märkähäntä.. Jonka kuolleisuus on 99%.. Antibiootit olisivat ehkä voineet auttaa mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että ne eivät tehoaisikaan, olihan Viltsu jo 2v, turhaa stressiä mulle että hamsterille. Niimpä päätin että poika lopetetaan... Pääsi kärsimyksistään jo samana päivänä.. Nyt sillä ei ole kipuja, pääsi paremmille hamstrausmaille <3Lepää rauhassa rakas <3

27.9.2012

27.9.2012

25.9.2012

Pöö

Se on selvää että noi kolme ovat nössöjä, eivät uskalla häkistä ulos vaikka se olisi monta tuntia auki.. Ainut joka liikkuu häkin ulkopuolella, on Renia. Rudo seuraa Reniaa, vahtii vieressä. Renia ei ole Rudosta moksiskaan, menee Rudon pedille Rudon viekkuun, tutkii tarkasti mikä otus se on. Itsesuojeluvaisto nollassa? :D Nostin Rusinan ja Ronjan ulos tuolta häkistä, mitä ne tekevätkään? Rusina sutii ja Ronja ei uskalla liikkua, Renia taas mennä viilettää tuolla lattialla, mitään pelkoakaan liukkaasta laminaatista.

Pitäisi alkaa vähentää kauran antamista, nimittäin Ronja alkaa olemaan tuhdissa kunnossa. En tiedä huijaako Ronjan asennot mutta joskus näen leukapussin alun? Hyi ei ikinä! Ritalla väliä kun sillä on jo leukapussi, alusta alkaen ollut, Rita painaa n.1400g, vähän päälle.Ronja miltei 1700g, saman mitä Rio, Rusina on toisiksi kevyin, jotain 1300g, Renia pikkuisin, 1156g.

Hitsit, odotan sitä viikonloppua jolloin lähdetään mökille, haluaisin että karvakorvat pääsisivät nauttimaan vapaudesta, isossa aitauksessa, ei tarvitsisi pitää inhoja valjaita päällä. Saisivat syödä masunsa täyteen tuoretta. Ties vaikka lähiviikkoina lähdettäs.

Tänään sattui pieni haaveri, olin siivoamassa kanien häkkiä, laitoin kanit siksi aikaa vessaan. Kävin välillä katomassa mitä puuhaavat, kerran kun aukaisin oven niin pelästyin, lattialla oli verisiä jälkiä, seinässä ja ovessa, kelasin jo että olivat tapelleet ja jollain oli pahakin reikä jossain. Selvisi että Ritalta kynsi katkennut, jäänyt nähtävästi johonkin kiinni jolloin riuhtaissut itsensä vapaaksi. Verenvuoto loppui melkeimpä itsekseen. Pitää vaan katsoa ettei pääse tulehtumaan.

Plaaahh... Josko alkais muistaa päivittää..

Sain kämpän ja olen asunut tässä kohta jo kolme viikkoa, ajatuksena oli laittaa kaneille kulmakerroshäkki mutta ei se mahdu tänne, joten asustelevat 140cm tahdashäkissä. Illalla saavat juosta irti, tämä on siis sitä että Renia pomppii milloin missäkin mutta nuo kolme muuta eivät jaksa tulla häkistä kovin useasti ulos. Rusinaa harvoin näkee häkin ulkopuolella, Ronja tulee myös yhtä harvoin, Rita käy silloin tällöin.
Ensinnäkin, omistan siis enää neljä kania, pienensin lauman kokoa, nyt on passeli määrä, enempää ei kerralla enää tule.
Renia alkaa muistuttamaan isäänsä, värinsä ja karvansa ansiosta, nyt vasta pikkuhiljaa alkanut vaaleta, selkä edelleen laikukas mutta kyllä se siitä, en ole punninnut vähään aikaan mutta veikkaisin vähän päälle kiloa, pitäisi jostain kaivaa vaaka että saisi tarkan painon. Josko siitä tulisi isänsä kokoinen :) Utelias ainakin on, vapaana ollessaan menee tutkimaan koiraani Rudoa, Rudo menee Renian perässä ja vahtii sen touhuja.
En olisi uskonut että saisin Ritaa enää tulemaan Ronjan kanssa toimeen, jouduin silloin joskus erottamaan kaksikon koska Rita kiusasi aina Ronjaa. Nyt on paljon asiat muuttuneet, Rita kaipaa Ronjan huomiota, köllähtää tämän viereen, makoilevat vieretysten, putsaavat toisiaan <3 Reniakaan ei enää pelkää tuota mörrimöykkyä, Rusinaa ei edes kiinnosta jos joku sille uhittelee. Lempeä papparainen.
Karvaa pöllyää, otin Ronjan eilen syliin, ei kauaakaan ollut kun huomasin mustat housuni olevan täynnä valkoisia karvoja, en olekkaan tajunnut että tuo noin paljon pudottaa o.O" MISSÄ FURMI kun sitä nyt tarvittaisiin.. Josko se joskus löytyisi.

Ps. Katsotaan jos sitä alkas muistaa päivitellä useammin :-)

Elämän muutoksia

Mikään ei ole pysyvää vaikka sitä kuinka haluaisi. Elämä muuttuu alituiseen, yllättäviä elämänkäänteitä tulee ja menee.

En ole pitkään aikaan päivitellyt blogia, eipä enää pahemmin kiinnostanut, jäi taka-alalle. Kaikkea on tapahtunut. Koitan kertoa sen mitä jaksan.

Rytmin vauvoista kirjoitin edellisessä julkaisussa. Rytmin vauvoja ei ole ollut enää pitkään aikaan, kävikin niin että poikasia alkoi vain kuolla, en tajunnut että mihin niitä voisi kuolla. Viisi niistä kuolivat kourisellen, olivat hyvin laihoja... Kaksi niistä sitten oli vielä elossa mutta päätin että nekin saavat lähteä, sain niille heti samana päivänä lopettajan... Surullistahan se oli mutta en voinut muuta, olisivat varmasti nekin kuolleet samalla tavalla. Kaksi niistä lähetin Eviraan siltä varalta että ei olisi mitään tarttuvaa, Rytmi oli hetken aikaa muista erossa. Mutta ei hällä vaikuttanut olevan mitään niin siirsin takaisin laumaan.
Evirasta tuli sitten vastaus, mitään tarttuvaa ei ollut, kaikki olivat kuoleet nälkään, en ymmärrä... Vaikutti kokoajan siltä että ne saisivat ruokaa... Kolmiviikkoisiksi kerkesivät elää, eivätkä olleet kasvaneet yhtään viikon ikäisistä, olivat jo syntyessään puolet pienempiä mitä Ronjan vauvat olivat. Veikkaan kuitenkin että nääntyminen ei ollut ainoa syy. Voi olla että se pakastaminen ja jääkaapissa pitäminen viikonlopun yli, vaikutti siihen mitä he saivat selville, nimittäin siinä lapussa luki että pakastaminen ja jääkaapissa pitäminen oli saanut jo vaurioita aikaan. Mutta parempi näin, ei tarvitse enää stressata niiden pienten puolesta.


Menetin sinä viikolla yhteensä yhdeksän rakasta eläintä, 7poikasta, hamsteri Tora ja tätini japsin... Se viikko oli pahin ikinä. En koskaan halua kokea sitä uudestaan.

Omakin elämäni heitti kuperkeikkaa. Muutan yksiöön joten joudun pienentämään kanimäärää, mietin ensin että kotiin jäisi Rita, Rommi, Rusina, Renia ja Ronja, mutta tulin siihen päätökseen että myös Rita ja Rommi saisi lähteä. Rommin luonne olisi varmasti ollut esteenä myymiselle joten olin jo sillä kannalla että parempi lopettaa tuo hullu kani. Taisi kuitenkin olla onnea tässä asiassa, nimittäin pelastava enkeli, Anni, ottaa Rommin hoiviinsa :) Koittaa saada pojasta kivan pupusen :) Joten Rita jääkin itselleni, kotiin jää siis neljä kania.

Rio lähtee Ruusa tyttärensä kanssa samaan kotiin jossain välissä. Rytmilla ja Monicalla ei ole vielä varmaa kotia mutta toivottavasti sellainen pian löytyisi.

Elämä on ylläreitä täynnä

Otsikkokin kertoo jo paljon. Ylläreitä tähän elämään mahtuu ja niitä kokee silloinkin kun ei olisi niiden aika.

Rytmi alkoi tänään ja eilen tekemään pesää, ajattelin sen olevan vain valeraskautta. Nohh... Heinää kanniskeli, pyyhkeen repi noiden yhteiseen vessalaatikkoon. Kyllä mulla oli pieni kutina että josko toi oliski sittenki paksuna mutta kun nisistä ei tullut maitoa tai masussa mitään tuntunut, annoin asian olla.

Vahingot ovat saaneet alkunsa varmasti kuukautta ennen, Ruutilla oli tapana 150cm korkeuksissa heittää häkin kalteriosa lattialle, siellä se monena päivänä vain istui ja nökötti, korkeuksissa. Rytmi on kova tyttö hyppimään. Häkkien vieressä oli kaksi muovilaatikkoa jossa alimmassa on kanien puupelletit, ylemmässä heinää. Rytmi hyppi usein näiden laatikoiden päälle vaikka aika korkealla ovatkin. Ainoa tapa saada vahingot aikaan, on se että Rytmi on vieraillut vapaana ollessa Ruutin häkissä, sen jälkeen hypännyt alas. Ainoa mahdollisuus. Rion muksuja nämä eivät varmasti ole koska Rio ei ole päässyt Rytmin luokse lähiaikoina. Ainoa mahdollisuus on Ruuti, Rytmin oma veli. Ei tullut silloin mieleenkään että Rytmi olisi päässyt sinne hyppäämään, toisin kävi. Onneksi kaikki näyttäs olevan ookoosti, poikaset elossa, emo ei näyttänyt stressaantuneen.


Huomasin vauvat kun tulin Rinjan kanssa pihalta, laitoin Rinjan häkkiin ja kurkotin ottamaan toista poikasta. Noh, katseeni osui noiden vessalaatikkoon joka oli täynnä karvaa... Liikettä siellä sitten näkyikin, siellä ne olivat, seitsemän pientä vauvaa. Poikaset ovat syntyneet tänään jossain vaiheessa. Rytmi on joutunut synnyttää 8 muun kanin pomppiessa ympärillä, Ronjan, Rusinan, Monican ja Ronjan viisi jo 2kk vanhojen vauvojen.

Ei olis voinu niinku huonompaan aikaan tulla, nyt ei oltas kaivattu yhtään enempää kaneja. Mutta asialle ei voi enää mitään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pian näkee jääkö kaikki henkiin, hoitaako Rytmi lapsiaan, sen näkee sitten aikanaan.

Sukupuolet eivät ole selvillä, vielä. Niistä tulee tieto myöhemmin.

Siirrettiin poikaset ja emä toiseen häkkiin, saavat siellä rauhoittua ja Rytmi pääsee rentoutumaan.

Jos jotakuta kiinnostaa niin numeroni on 0451345544 ja mieluiten soitot neljän jälkeen, tekstata saa vapaasti. S-postini on marjamamma@hotmail.com.

Vauvat kasvaa

Huhheijaa! Nuo ovat jo 3vko. Äkkiä se aika menee vaikka tuntuukin siltä että nuo olisivat olleet mulla ikuisuuden, niistä luopuminen tulee olee rankkaa. Onneksi noiden kolmen takia ei tarvitse stressata, kun jäävät kotia. Tätä on monet ihmetelleet että miksi jätän kotiin noin *monta*. Miksi en pitäisi? Ei siinä luulisi olevan mitään ihmeellistä tai mitään mitä pitäs kauhistella, mutta eipä se kuulu muille.

2vko 6vrk

Kakarat 2vko 6vrk

Me luonnonsiamit

Viisikko

Niin se aika vierähtää. Muksut kasvaa hurjaa vauhtia. Juurihan nuo olivat karvattomia rottia jotka eivät muuta tehneet kun nukkuivat paikallaan, mitään tekemättä.

Ronjaa ei paljoa näytä haittaavan vaikka poikaset *katoavat* pesästä silloin tällöin, kuvausta varten.
Noita ei ole helppo kuvata, vaikka toisin luulisi. Myllertävät etten pysy perässä, koita nyt sitte katsoa viiden vauvat perään etteivät ne putoa *studiosta* lattialle ja samalla koittaa olla pudottamatta kameraa käsistä. Yhden hamsterin kuvaaminenkin on helpompaa.

Silmät alkavat jo aueta, tai no, muutamalla ne ovatkin jo avautuneet. Muillakin aukeaa parin päivän sisällä. Onhan noilla ikää jo 10vrk.

Viisikko 1vko 3vrk

Tummat lapsoset 1vko 3rk. Poitsu keskellä.

Vaaleat lapsoset 1vko 3vrk

5vrk

 

Hitsit, noi kasvaa nopeaa vauhtia. Viisi päivää sitten nuo olivat karvattomia rottia, nyt niillä on silkkinen lyhyt karva.
Pesässä nuo eivät jaksa kauaakaan kykkiä, tuo koppi kun on avoin tuosta edestä, saa muksuja olla laittamassa takaisin lämpimään useasti päivässä. Stressaan noiden menemisistä. Tässähän tulee hulluksi! Noh, pian nuo ovatkin jo viikon, niin se aika menee. Ronjakin on hieman pulskistunut... Hmm...Tuo meinaa painaa miltei 1900g. Kyllä ne ylimääräiset karisee kunhan muksutkin kasvavat.

Naaras (näitä on kaksi samanväristä, en tunnista toisistaan, vielä), 5vrk

Naaras (näitä on kaksi samanväristä, en tunnista toisistaan, vielä), 5vrk

Naaras (jää kotiin) 5vrk

                            












 

Naaras. 5vrk

 

Uros. 5vrk

 

                                   

Vauvat pienet

Huomasin poikasten olevan hieman laihahkoja, siitä myös petsiessä huomautettiin. Kyselin neuvoja että mitä tehdä tässä asiassa. Tein neuvojen mukaan eli emo selälleen syliin ja vauvoja nisille. Vierähti siinä tunti ainakin. Kova oli meno pienillä, kahden vuorokauden ikäisillä nakeilla. Eivät millään malttaneet imeä yhtä nisää vaan piti parin sekunnin välein kokeilla toista, kunnes tuli uni ja pääsivät takaisin pesään, vatsat täynnä. Tätä jatketaan kämppiksen kanssa niin kauan kuin tarvis. Eihän noita voi oman onnensa nojaan jättää. Reppanat.

Värejä noista hieman jo näkee, tai no miten ja miten. Ainakin kaksi on vaaleaa, veikkausten mukaan luonnonsiamsoopeleita. Kolme ovat sitten tummempia, muuta siamsoopelia kuitenkin.Vaaleat ovat hieman pulskempia kuin tummat.

Vaalea (ennen tukiruokintaa)

Tummempi (ennen tukiruokintaa)

Ja ilo alkoi, muttei riitä pelkät onnen kyyneleet

On tapahtunut montakin asiaa. En vain ole jaksanut päivitellä.

 Noh, se asia mikä mun piti päivittää jo pari päivää sitten, on se että Ronja vihdoin synnytti. Sitä olin odottanut jo pitkään. Pesästä löytyi kuusi pientä nakkia! Ronja antoi hyvin tarkistaa vauvat. Ja ei ole hämillään vieläkään.  Lössähti mukavempaan asentoon kun huomasi ettei mulla ole pahoja mielessä, rauhassa noita saa katsella, Ronja saa tietenkin herkkua sen jälkeen.

Viimeyö meni huonosti nukkuen, taisi tuo stressi Ronjan vauvoista olla osasyy. Aamulla menin sitten katsomaan vauvat läpi. Löysin vain viisi liikkuvaa, hyvävointisen näköistä vauvaa. Yksi oli liikkumatta, tiesin sen olevan kuollut... Kyllähän siinä lopulta itku tuli vaikka yritin kovasti sitä pidätellä, enhän mä ole tuntenut noita kauaakaan mutta silti tulee tunteet pintaan. Ei siinä muu auttanut kun ottaa se vauva sieltä pois ja pistää pakkaseen, saa pieni lepopaikan mökkimme pihalla olevan katajan alta minne on haudattu hamsterit, yksi hamsteri odottaa vieläkin hautaamista. Tarkistin vaavat vielä tässä illalla, kaikki näyttäisi olevan kunnossa, pulskia, vilkkaita lapsosia. Odottelen kovasti minkä näköisiä niistä tulee :)

  Toinen ylläri on meille tuleva uusi koiranpentu :) Kämppikseni jo sen omaan blogiin pistikin.
Löysin netistä ilmoituksen missä oli tiedot näistä pennuista. Olen jo tässä pitkän aikaa miettinyt oman koiran hankkimista, joten tartuin luuriin. Puhelimessa sitten sovittiin tapaaminen. Pornaisiin mentiin kämppiksen kanssa. Perillä oltiin ja pennut päästettiin vapaiksi. Ai että ne oli suloisia! Kaksi vapaata poikaa, muut olivat narttuja, narttuahan me ei voida ottaa. Toinen uroksista oli paljon sopivampi meille, se varattiin. Kunnon painimatsit siellä oli meneillään, pennuilla siis :) Lopulta uni tuli ja hiljaisuus laskeutui.

Pentu haetaan kotiin 2.3.

YlläriPyllärit

Pian se tapahtuu! Osaan olla hysteerinen kun on tällaisesta asiasta kyse. On ollut stressiä että sujuuko kaikki hyvin vai meneekö ihan pyllylleen.

 Elikkäs, Ronjan LA on lauantaina. Hienon pesän on tyttö tehnyt, kunnon määrä heinää ja karvoja.
Isänä on tietysti, Rio! Kukas muukaan.

Poikue tulee oleen japsipainoitteinen jos kaveri laski jutut oikein. Myös ruskeasiamsoopelia saattaa tulla.

Masussa tuntui potkuja <3 Aww! Voiko sulosempaa ollakkaan.


Saas nähdä montako sieltä pullahtaa. Sen näkee sitten.

 Lisää perheenlisäystä on tulossa, sen kuulette sitten myöhemmin ;) YlläriPylläri!

Uusi postaus

Olis jo ensviikonloppu.. Odottaminen on pyllystä. En ole niitä ihmisiä jotka osaa odottaa käsrivällisenä jonkin asian odottamista. Kaikkimulleheti! Mutta se kyllä on totta että odotus palkitaan.  Tässä tapauksessa tosin ei auta muuta kuin odottaa, asiaa ei voi nopeuttaakkaan.

Oon nyt saanut tuon mun huoneen kuntoon, tai siis eihän se vielä ole ihan valmis, mutta siis kanien juoksutus on nyt taas mahdollista tuolla. Yksi ainut johto joka siellä on, on suojattu kanien hampailta. Ronjan häkki sänkyni rungon päällä, Ruutin häkki joutuu oleen Ronjan häkin päällä sillon kun Rio tai sitten kauhukaksikko, Rommi ja Rita ovat juoksutus vuorossa. Muuten tulee taas sama että Ruutin huuli on auki, se on jo kerran tapahtunut. Ei tuota Rion vapaana olemista voisi miksikään sanoa, pyörii vain kolmikon häkin vieressä häntä hienosti pystyssä, kurnuttaen saadakseen muut pauloihinsa. Ei onnistu :D Rusina pitää huolen ettei muut miehet vie sen naisia.
Eihän tuosta näytä tulevan mitään, Rio täytyy laittaa toiseen huoneeseen rälläämään itsekseen. Harmi kun sille ei voi kaveria hankkia, en aijo sitä pitkään aikaan leikkuuttaakkaan, mutta ei leikattu naaraskaan olisi tässä tapauksessa yhtään hyvä asia. Ei se jätä pehmopupuaankaan rauhaan, aina se sitä jaksaa rynkyttää.

Olen tässä alkanut ihmetellä, Rusina juo hyvin paljon, joskus ihan monta minuuttia putkeen. Sitten taas jatkuu. Nuo saavat kyllä taistella että kuka juo silloin ja kuka tällöin.

Ulkoilut ovat jääneet vähemmäklle pakkasien takia. Rommia ei ole aikomustakaan heittää -15 asteen pakkaseen koska ei muistaakseni koskaan ole ollut sellaisilla pakkasilla ulkona. Reppana jäätyisi kalapuikoksi. Samoin on muiden kanien kanssa. Ainut jota uskallan viedä ulos, on Rio, pitkän karvansa takia se pärjää siellä muita paremmin, sen takia Rio roikkuukin mun mukana töissä.

Pitäisi hankkia jostain hyllykkö terraarioille. Nuo terran päällä olevat saavat jäädä noin, mahdollisesti, Toran duna (väliaikainen), on sängyn päällä, vielä. Hieman huonohko paikka.

Hamsteripäivitys

 Tuossa kuvatessa hamstereita pitkästä aikaa, huomasin miten Torakin näyttää jo niin raihnaiselta vanhukselta. Juurihan se oli pieni pallo. Hamsterit vanhenevat liian äkkiä. Juuri kun sen on poikasena saanut, pian se on jo vanha. 1v 6kk.

Toran meno ei silti ole hidastunut, mahdoton kuvata. Montakohan kuvaa mahtanee joka kerralla mennä roskakoriin. Toran suurta herkkua ovat jauhomadot. Tuossa kynsienleikkuun aikana tuhjensi muutaman puolikkaan, että myös ehjän jauhomadon poskipusseistaan. Tapa mikä tapa.

Mitä Viltsuun tulee, sama vanha nököttäjä, koirista stressaaja. Noista kolmesta helpoin kuvattava. Ränsysen näkönen äijä tämäkin. Ollut mulla nyt 1v 2kk.










Tenho on vielä nuori mies, vasta 5kk. Vauhtia riittää ja painoa tulee kokoajan lisää. Vaaka oli  kateissa, olisin halunnut katsoa paljonko tuolla on nyt sitä painoa. Viltsu on sitä kuitenkin vielä isompi ja läskimpi, siinä se ei sitä ainakaan voita. 

Otsikot on pyllystä.

Työpäivä takana. Huhheijaa. Rio oli jälleen mukana töissä, mukava saada *seuraa* kävelymatkoille. Saa tuo myös itse siinä raitista ilmaa ja liikuntaa.
Kyllä ihmisillä on ihmettelemistä kun joku kantaa pitkäkorvaa mukana, aina saa kääntyneitä katseita osakseen, se on  ärsyttävää. Monet ohi kulkiessaan "Kato sil oli kani kainalossa". Kovin uuttako se muka on?  Eihän sitä usein näe mutta luulisi sen olevan normaalia jos joku haluaa ulkoiluttaa elukoitaan, oli se sitten koira taikka rukoilijasirkka.

Poikaa ei pahemmin palella, sen takia sitä onkin pakkasilla helppo mukana pitää. Nuo muut jäätyisivät samantien jo -10 pakkasessa.  Takille ei varmasti ole käyttöä, omaa pidemmän turkin joka suojaa.
Rion silmät ovat taas hieman tulehtuneen oloiset, pakkasesta se ei johdu, karvat ne taas silmiä hiertää. Pitänee napsia silmien ympäriltä karvoja pois.

Hieman syyllinen olo kun en ole noille pitänyt seuraa vähään aikaan. Vapaana pito jäänyt jotenkin vähemmälle kun tuolla huoneessa on tällä hetkellä sellaista mitä ei ole *saanut* sieltä pois lojumasta.
Ja sekin vaikeuttaa kun ei noita tuolla voi pitää irti  ainakaan pariin kuukauteen, Ronjan takia. Se ei nyt saa stressata yhtään. Minimoin haitat. Täytynee hankkia jokin muu paikka missä pitää noita irti. Parveke on liian kylmä nyt vaikka onkin lasitettu. Ainoastaan Rio siellä jonkin aikaa pärjää jäätymättä pystyyn.

Hypyytin pupusia pitkästä aikaa, sisällä tosin, en odottanutkaan mitään innokkaita hyppyjä. Lahnat. Ulkona nuo hyppii paremmin. Sisällä ei mitään mahiksia, ei taideta osallistua enää sisäkisoihin, viime kerta riitti. Olihan se Rusinan, Rommin ja Ronjan eka kerta mutta noista ei ole sisällä hyppijöiksi. Tai no mistäs sitä tietää.
Odotan innolla mökkireissuja jolloin pääsee kunnolla treenaamaan.
Rusina on jo *eläkkeellä* koska ei poikaa jaksa enää kiinnostaa mikään esteiden yli hyppääminen, helppoa mennään mutta ei sen korkeempaa. Ritakin tulee jo pian viisi, Monica myös. Nuoremmat saa nyt kuntoilla niidenkin edestä.

Tällaista tällä kertaa.

Ensimmäinen postaus

Hmm... Varmasti mielenkiintoinen tämä mun ensimmäinen blogikirjoitukseni.. Mutta siis.

Alkuvuosi mennyt niin ja näin.
Jouduin lauman jossa oli Rommi, Rusina, Ronja, Rita ja Monica, jakamaan kahdeksi laumaksi kun Ronja joutui kokoajan kiusaamisen kohteeksi. Rita aina on ollut tuollainen pässi joka sortaa heikompia, alistuvampia. Ainoastaan Rommin kanssa on tullut parhaiten toimeen juuri sen takia kun ovat luonteeltaan niin samanlaisia, tai no miten sen nyt sanoisi... Rommi nyt on tuollainen häkinvartija joka ei anna hevillä kiinni ilman vastarintaa. Rita ei onneksi tee näin mutta muuten ovat kuin kaksi marjaa, paita ja peppu.
Rusina asuu nykyään Rytmin ja Monican kanssa koska Ronjaa ei voi yhdestä syystä pitää moneen kuukauteen samassa, kuulette sitten myöhemmin miksi, ellette jo arvaa x)

Rusina tulee nykyään taas toimeen jokaisen kanssa, Ritan kanssa elellessään alkoi hyökkiä uusien tulokkaiden päälle. Seura tekee kaltaisekseen? Näin sen täytyy olla. Monica asuu meillä vain väliaikaisesti, muuttaa yhdelle kaverille kesäkuussa.  

Ainoat jotka eivät asu kenenkään kanssa ovat nuo kaksi miestä:
 Ruuti on kunnon kusiruikku, sen huomaa seinistä :) Lattiastakin kyllä löytää läikkiä, miehet... Poika on jo alkanut kesyyntymäänkin. Se pieni säikky, reppana vauva joka heti meni peloissaan nurkkaan, on mennyttä aikaa. Tuleehan tuo aina olemaan hieman säikympi jos vertaa Rusinaan. Ruuti uskaltaa jo kädestä ottaa ruokaa, häkissäkään ei mene heti matalaksi. Pikku hiljaa.

Rio, joka onneksi on hieman siistimpi kani kuin tuo Ruuti :D
Riosta löytyy koiramaisia piirteitä. Monet ovatkin ulkona luulleet sitä pieneksi koiraksi, no en kyllä ihmettelekkään.
Yhtenä päivänä kun olin Rion kanssa tuolla metsätiellä ulkoilemassa, sain kyllä naureskella yksikseni tuon pienen *koiran* käytökselle x) Yksi mies alkoi siinä kyselemään että onko mulla ongelmia mun koiran kanssa? Juu koirapa toki :D Sanoin että kyllä tää ihan kani on.
Tämä mies sitten siitä lähti kunhan sai höpöteltyä siinä niitä näitä.
Päästin Rion hihnan käsistäni että se saisi juoksennella vapaasti. Vastaan tuli nainen pienen poikansa kanssa, Rio meni koiramaisesti heidän luokseen pitkän matkan päästä. Oli siinä hymyilemistä kun taas tuota hupsua luultiin koiraksi :D Eläinkauppa taisi myydä mulle toisen lajin elukan.
Vauva siinä pyöri heidän ympärillään, palaten välillä mun luokse ja taas heidän. Siinä juteltiin sitä sun tätä. Nämä sitten lähtivät siitä.
Puhuin kaverin kanssa puhelimessa ja keskittyminen herpaantui siinä, säikähdin kamalasti. Sehän juoksee jo pitkällä, ainakin kymmenen metrin päässä musta! Perään vaan sitten.  Rio´a vastaan tulee nainen joka alkaa hymyilla leveästi nähdessään pitkäkorvan tulevan hänen luokseen. Siinä taas vaihdetaan parit sanat, nainen jatkaa matkaa.

On tuo niin rakastettava hupsu! Sitä mielellään kantaa mukanaan töihin. Koko työmatkan poika makaa sylissäni paikallaan, piilottamalla päänsä kainalooni ja välillä nostaen päätään tutkiakseen missä liikutaan.