Elämän muutoksia

Mikään ei ole pysyvää vaikka sitä kuinka haluaisi. Elämä muuttuu alituiseen, yllättäviä elämänkäänteitä tulee ja menee.

En ole pitkään aikaan päivitellyt blogia, eipä enää pahemmin kiinnostanut, jäi taka-alalle. Kaikkea on tapahtunut. Koitan kertoa sen mitä jaksan.

Rytmin vauvoista kirjoitin edellisessä julkaisussa. Rytmin vauvoja ei ole ollut enää pitkään aikaan, kävikin niin että poikasia alkoi vain kuolla, en tajunnut että mihin niitä voisi kuolla. Viisi niistä kuolivat kourisellen, olivat hyvin laihoja... Kaksi niistä sitten oli vielä elossa mutta päätin että nekin saavat lähteä, sain niille heti samana päivänä lopettajan... Surullistahan se oli mutta en voinut muuta, olisivat varmasti nekin kuolleet samalla tavalla. Kaksi niistä lähetin Eviraan siltä varalta että ei olisi mitään tarttuvaa, Rytmi oli hetken aikaa muista erossa. Mutta ei hällä vaikuttanut olevan mitään niin siirsin takaisin laumaan.
Evirasta tuli sitten vastaus, mitään tarttuvaa ei ollut, kaikki olivat kuoleet nälkään, en ymmärrä... Vaikutti kokoajan siltä että ne saisivat ruokaa... Kolmiviikkoisiksi kerkesivät elää, eivätkä olleet kasvaneet yhtään viikon ikäisistä, olivat jo syntyessään puolet pienempiä mitä Ronjan vauvat olivat. Veikkaan kuitenkin että nääntyminen ei ollut ainoa syy. Voi olla että se pakastaminen ja jääkaapissa pitäminen viikonlopun yli, vaikutti siihen mitä he saivat selville, nimittäin siinä lapussa luki että pakastaminen ja jääkaapissa pitäminen oli saanut jo vaurioita aikaan. Mutta parempi näin, ei tarvitse enää stressata niiden pienten puolesta.


Menetin sinä viikolla yhteensä yhdeksän rakasta eläintä, 7poikasta, hamsteri Tora ja tätini japsin... Se viikko oli pahin ikinä. En koskaan halua kokea sitä uudestaan.

Omakin elämäni heitti kuperkeikkaa. Muutan yksiöön joten joudun pienentämään kanimäärää, mietin ensin että kotiin jäisi Rita, Rommi, Rusina, Renia ja Ronja, mutta tulin siihen päätökseen että myös Rita ja Rommi saisi lähteä. Rommin luonne olisi varmasti ollut esteenä myymiselle joten olin jo sillä kannalla että parempi lopettaa tuo hullu kani. Taisi kuitenkin olla onnea tässä asiassa, nimittäin pelastava enkeli, Anni, ottaa Rommin hoiviinsa :) Koittaa saada pojasta kivan pupusen :) Joten Rita jääkin itselleni, kotiin jää siis neljä kania.

Rio lähtee Ruusa tyttärensä kanssa samaan kotiin jossain välissä. Rytmilla ja Monicalla ei ole vielä varmaa kotia mutta toivottavasti sellainen pian löytyisi.

Elämä on ylläreitä täynnä

Otsikkokin kertoo jo paljon. Ylläreitä tähän elämään mahtuu ja niitä kokee silloinkin kun ei olisi niiden aika.

Rytmi alkoi tänään ja eilen tekemään pesää, ajattelin sen olevan vain valeraskautta. Nohh... Heinää kanniskeli, pyyhkeen repi noiden yhteiseen vessalaatikkoon. Kyllä mulla oli pieni kutina että josko toi oliski sittenki paksuna mutta kun nisistä ei tullut maitoa tai masussa mitään tuntunut, annoin asian olla.

Vahingot ovat saaneet alkunsa varmasti kuukautta ennen, Ruutilla oli tapana 150cm korkeuksissa heittää häkin kalteriosa lattialle, siellä se monena päivänä vain istui ja nökötti, korkeuksissa. Rytmi on kova tyttö hyppimään. Häkkien vieressä oli kaksi muovilaatikkoa jossa alimmassa on kanien puupelletit, ylemmässä heinää. Rytmi hyppi usein näiden laatikoiden päälle vaikka aika korkealla ovatkin. Ainoa tapa saada vahingot aikaan, on se että Rytmi on vieraillut vapaana ollessa Ruutin häkissä, sen jälkeen hypännyt alas. Ainoa mahdollisuus. Rion muksuja nämä eivät varmasti ole koska Rio ei ole päässyt Rytmin luokse lähiaikoina. Ainoa mahdollisuus on Ruuti, Rytmin oma veli. Ei tullut silloin mieleenkään että Rytmi olisi päässyt sinne hyppäämään, toisin kävi. Onneksi kaikki näyttäs olevan ookoosti, poikaset elossa, emo ei näyttänyt stressaantuneen.


Huomasin vauvat kun tulin Rinjan kanssa pihalta, laitoin Rinjan häkkiin ja kurkotin ottamaan toista poikasta. Noh, katseeni osui noiden vessalaatikkoon joka oli täynnä karvaa... Liikettä siellä sitten näkyikin, siellä ne olivat, seitsemän pientä vauvaa. Poikaset ovat syntyneet tänään jossain vaiheessa. Rytmi on joutunut synnyttää 8 muun kanin pomppiessa ympärillä, Ronjan, Rusinan, Monican ja Ronjan viisi jo 2kk vanhojen vauvojen.

Ei olis voinu niinku huonompaan aikaan tulla, nyt ei oltas kaivattu yhtään enempää kaneja. Mutta asialle ei voi enää mitään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pian näkee jääkö kaikki henkiin, hoitaako Rytmi lapsiaan, sen näkee sitten aikanaan.

Sukupuolet eivät ole selvillä, vielä. Niistä tulee tieto myöhemmin.

Siirrettiin poikaset ja emä toiseen häkkiin, saavat siellä rauhoittua ja Rytmi pääsee rentoutumaan.

Jos jotakuta kiinnostaa niin numeroni on 0451345544 ja mieluiten soitot neljän jälkeen, tekstata saa vapaasti. S-postini on marjamamma@hotmail.com.

Vauvat kasvaa

Huhheijaa! Nuo ovat jo 3vko. Äkkiä se aika menee vaikka tuntuukin siltä että nuo olisivat olleet mulla ikuisuuden, niistä luopuminen tulee olee rankkaa. Onneksi noiden kolmen takia ei tarvitse stressata, kun jäävät kotia. Tätä on monet ihmetelleet että miksi jätän kotiin noin *monta*. Miksi en pitäisi? Ei siinä luulisi olevan mitään ihmeellistä tai mitään mitä pitäs kauhistella, mutta eipä se kuulu muille.

2vko 6vrk

Kakarat 2vko 6vrk

Me luonnonsiamit

Viisikko

Niin se aika vierähtää. Muksut kasvaa hurjaa vauhtia. Juurihan nuo olivat karvattomia rottia jotka eivät muuta tehneet kun nukkuivat paikallaan, mitään tekemättä.

Ronjaa ei paljoa näytä haittaavan vaikka poikaset *katoavat* pesästä silloin tällöin, kuvausta varten.
Noita ei ole helppo kuvata, vaikka toisin luulisi. Myllertävät etten pysy perässä, koita nyt sitte katsoa viiden vauvat perään etteivät ne putoa *studiosta* lattialle ja samalla koittaa olla pudottamatta kameraa käsistä. Yhden hamsterin kuvaaminenkin on helpompaa.

Silmät alkavat jo aueta, tai no, muutamalla ne ovatkin jo avautuneet. Muillakin aukeaa parin päivän sisällä. Onhan noilla ikää jo 10vrk.

Viisikko 1vko 3vrk

Tummat lapsoset 1vko 3rk. Poitsu keskellä.

Vaaleat lapsoset 1vko 3vrk

5vrk

 

Hitsit, noi kasvaa nopeaa vauhtia. Viisi päivää sitten nuo olivat karvattomia rottia, nyt niillä on silkkinen lyhyt karva.
Pesässä nuo eivät jaksa kauaakaan kykkiä, tuo koppi kun on avoin tuosta edestä, saa muksuja olla laittamassa takaisin lämpimään useasti päivässä. Stressaan noiden menemisistä. Tässähän tulee hulluksi! Noh, pian nuo ovatkin jo viikon, niin se aika menee. Ronjakin on hieman pulskistunut... Hmm...Tuo meinaa painaa miltei 1900g. Kyllä ne ylimääräiset karisee kunhan muksutkin kasvavat.

Naaras (näitä on kaksi samanväristä, en tunnista toisistaan, vielä), 5vrk

Naaras (näitä on kaksi samanväristä, en tunnista toisistaan, vielä), 5vrk

Naaras (jää kotiin) 5vrk

                            












 

Naaras. 5vrk

 

Uros. 5vrk

 

                                   

Vauvat pienet

Huomasin poikasten olevan hieman laihahkoja, siitä myös petsiessä huomautettiin. Kyselin neuvoja että mitä tehdä tässä asiassa. Tein neuvojen mukaan eli emo selälleen syliin ja vauvoja nisille. Vierähti siinä tunti ainakin. Kova oli meno pienillä, kahden vuorokauden ikäisillä nakeilla. Eivät millään malttaneet imeä yhtä nisää vaan piti parin sekunnin välein kokeilla toista, kunnes tuli uni ja pääsivät takaisin pesään, vatsat täynnä. Tätä jatketaan kämppiksen kanssa niin kauan kuin tarvis. Eihän noita voi oman onnensa nojaan jättää. Reppanat.

Värejä noista hieman jo näkee, tai no miten ja miten. Ainakin kaksi on vaaleaa, veikkausten mukaan luonnonsiamsoopeleita. Kolme ovat sitten tummempia, muuta siamsoopelia kuitenkin.Vaaleat ovat hieman pulskempia kuin tummat.

Vaalea (ennen tukiruokintaa)

Tummempi (ennen tukiruokintaa)

Ja ilo alkoi, muttei riitä pelkät onnen kyyneleet

On tapahtunut montakin asiaa. En vain ole jaksanut päivitellä.

 Noh, se asia mikä mun piti päivittää jo pari päivää sitten, on se että Ronja vihdoin synnytti. Sitä olin odottanut jo pitkään. Pesästä löytyi kuusi pientä nakkia! Ronja antoi hyvin tarkistaa vauvat. Ja ei ole hämillään vieläkään.  Lössähti mukavempaan asentoon kun huomasi ettei mulla ole pahoja mielessä, rauhassa noita saa katsella, Ronja saa tietenkin herkkua sen jälkeen.

Viimeyö meni huonosti nukkuen, taisi tuo stressi Ronjan vauvoista olla osasyy. Aamulla menin sitten katsomaan vauvat läpi. Löysin vain viisi liikkuvaa, hyvävointisen näköistä vauvaa. Yksi oli liikkumatta, tiesin sen olevan kuollut... Kyllähän siinä lopulta itku tuli vaikka yritin kovasti sitä pidätellä, enhän mä ole tuntenut noita kauaakaan mutta silti tulee tunteet pintaan. Ei siinä muu auttanut kun ottaa se vauva sieltä pois ja pistää pakkaseen, saa pieni lepopaikan mökkimme pihalla olevan katajan alta minne on haudattu hamsterit, yksi hamsteri odottaa vieläkin hautaamista. Tarkistin vaavat vielä tässä illalla, kaikki näyttäisi olevan kunnossa, pulskia, vilkkaita lapsosia. Odottelen kovasti minkä näköisiä niistä tulee :)

  Toinen ylläri on meille tuleva uusi koiranpentu :) Kämppikseni jo sen omaan blogiin pistikin.
Löysin netistä ilmoituksen missä oli tiedot näistä pennuista. Olen jo tässä pitkän aikaa miettinyt oman koiran hankkimista, joten tartuin luuriin. Puhelimessa sitten sovittiin tapaaminen. Pornaisiin mentiin kämppiksen kanssa. Perillä oltiin ja pennut päästettiin vapaiksi. Ai että ne oli suloisia! Kaksi vapaata poikaa, muut olivat narttuja, narttuahan me ei voida ottaa. Toinen uroksista oli paljon sopivampi meille, se varattiin. Kunnon painimatsit siellä oli meneillään, pennuilla siis :) Lopulta uni tuli ja hiljaisuus laskeutui.

Pentu haetaan kotiin 2.3.